Osa 2 - Kaavoihin kangistuneet

 

Ota mukava asento ja sulje silmäsi. Ajattele seuraavaksi mielessäsi kaikki ne paikat osoitteineen, joissa aiot käydä seuraavan puolen vuoden aikana. Mieti tarkkaan, sillä kun olet listan saanut valmiiksi, et voi muuttaa sitä eikä siihen saa mitään myöskään lisätä.

 

En voi tämän paremmin kuvailla ensimmäistä kotiläksyä jonka Rikosseuraamuslaitokselta sain. Minulla oli sentään viikko aikaa saada lista aikaiseksi, mutta voin kertoa että helppoa se ei ollut.

Siinä tulee ottaa huomioon lääkärit, apteekit, ruokakaupat, perheenjäsenten osoitteet, uimahallit, lenkkeilyalueet, elokuvateatterit ja niin edelleen. Elokuvateatterista tulikin mieleen jotain johon palataan kohta.

 

Kun lista on siis tehty, se on kuin kiveen kirjoitettu. Kaiken huomioon ottaminen on jo lähtökohtaisestikin jotakuinkin mahdotonta, mutta säännöt ovat sääntöjä. Virkamiehen on aivan liian hankalaa lisätä valvontajärjestelmään uusia paikkoja, jolloin sitten vieteltäsiin sitä ruhtinaallista 15 tunnin viikottaista vapaa-aikaa ihan missä sattuu. Eli kun olet lukinnut vastauksesi, se on sitten siinä.

Mahtaakohan sellaisia vanhanaikaisia puhelinluetteloja olla vielä? Niitä missä on osoitteetkin?

Olisinpa ymmärtänyt ojentaa valvojalleni sellaisen.

 

Olen saanut huomata muissakin asioissa kuinka epäjohdonmukainen järjestelmä on.

Vapaaehtoinen toiminta saa koostua esimerkiksi harrastuksista tai sosiaalisten suhteiden ylläpitämisestä. Se ei muuten koske kuin perhettä, sillä ystävillä ei ole sosiaalisten suhteiden kanssa mitään tekemistä. Niiden kanssahan vaan ryypiskellään ja haukutaan systeemiä saunan lauteilla.

Ei sellainen sovellu vankeusrangaistusta suorittavalle mielipidevangille. Ai niin, saat kuitenkin kutsua rajattomasti ystäviä kylään, se on ihan ok. Sitä on liian vaikea muutenkin valvoa, toisin kuin menemisiäsi. Jos sinulla muka oikeasti on kavereita, he voivat kyllä vaivautua tulemaan luoksesi.

 

Entäpä ne harrastukset sitten?

Jalkapallo on ok. Samoin sulkapallo. Voit harrastaa vaikka mikroautoilua. Tai hevospooloa.

Uskokaa pois, näitä puitiin hyvinkin pitkään ensimmäisissä valvontatapaamisissa.

Bänditreenit menivät yllätyksekseni heti läpi. Sehän on hyvä kun on tuollainen musikaalinen harrastus. Ja lenkkeily on myös tosi kiva juttu. Sitten ehdotin sitä elokuvissa käymistä.

Vastaus oli ei.

Ahaa, entäpä festareilla käyminen, muun muassa Kivenlahti Rock kiinnostaisi?

Ei käynyt sekään.

Oli pakko miettiä hetki. Mikäs se määritelmä niille sallituille harrastuksille olikaan?

Se määritelmä on virkamiehen mielivaltaisuuden käsissä.

Saat itse soittaa instrumenttia mutta et kuunnella kun joku toinen soittaa.

Elokuvataide on myös pannassa.

Toisaalta baletti ja ooppera ovat sallittuja. Ne eivät vain minun oloani juuri helpottaneet.

 

Ilmoitin, etten poistu Rikosseuraamuslaitoksen tiloista ennen kuin saan tyydyttävät perustelut kaiken tämän takana piilevälle logiikalle, se kun ei minulle auennut. Kyse oli jälleen periaatteesta ja myönnettäköön, että olen saattanut käydä useammankin ihmisen hermoille tuossa kyseisessä laitoksessa pikkutarkoilla kysymyksilläni. Se oli kuitenkin lopulta torjuntavoitto.

Nyt listallani komeilee Tennispalatsi. Siitäs saitte!

”Tarkistin esimieheltäni, että elokuvataide on taiteenmuoto siinä missä musiikkikin ja näin ollen suvaittavaa vapaa-ajan toimintaa”. Entä ne festarit? Lupasin olla yhdeksältä kotona, sillä kaiken toiminnan, oli se työtä tai vapaa-aikaa, tulee ajoittua aikavälille 06:00-21:00.

Se ei mennyt läpi. Siellähän tarjotaan alkoholia, käytetään ties mitä huumeita ja örvelletään. Näin ollen festivaalialue on liian suuri riski. Eihän minulla kuitenkaan ole itsekuria vastustaa niitä kahdeksan euron oluita joita siellä myydään, tuomittu rikollinen kun olen. Luovutin.

 

Tuoreimmassa tapaamisessa otin puheeksi nilkkapannan aiheuttamat ikävät mustelmat, jotka pahenevat varsinkin lenkkeillessä. Valvoja pyysi näyttämään nilkkaa ja huomasi pannan alle osittain kiedotun sideharson ehkäisemässä lisävammoja. Sain ohjeet ottaa sen heti pois, koska pannassa on ihotunnistin. Jos laite ei havaitse ihon lämpöä, se aiheuttaa hälytyksiä. Kyllä se jalka siihen tottuu ajan kanssa. Jotenkin vain tuntuu, että puolen vuoden aikana tässä käy juuri päinvastoin. Voisin käydä näyttämässä nilkkaani lääkärisedälle, mutta seuraavana pelkona on se, etten olekaan soveltuva suorittamaan rangaistusta nykyisessä muodossaan ja panta vaihdetaan kaltereihin.

 

Minua kuulusteltiin myös yöllisistä aktiviteeteistani. Rangaistukseni aikana olen saanut aikaan jo kolme hälytystä, jotka ajoittuvat aamuyön tunneille. Olen selvästi poistunut kodistani, tapauksesta riippuen kolmesta seitsemään minuuttiin kerrallaan. Leveä hymy ei voinut olla valtaamasta suupieliäni. Busted. Pitkään salassa ollut yöllinen tapani kiertää kortteli kerran yössä ympäri oli paljastunut. Vai voisiko syy löytyä jostain muualta? Minulle kerrottiin että nukkuessa panta voi joskus liikahtaa niin, ettei se koske ihoon jolloin laite hälyttää.

Jäimme yhdessä miettimään voisiko se olla todennäköisempää kuin ulkona hiippailu.

 

Sain myös rangaistuslaskelman. Siihen oli merkitty tuomioni päättymispäivä, 16.9.2014. Olin itse laskenut jo aikaa sitten milloin vapaudun kahleista ja kirmaan taas onnellisena vapauden niityillä. Laskelmani tulos oli 14.9.2014 klo 19:00. Monimutkaisen laskelmani perusteena oli kaava jossa lisäsin rangaistuksen alkamispäivämäärään 173 vuorokautta. Koska jo yksinkertaisempikin matematiikka aiheutti minulle opinahjossa aikanaan haasteita, tein laskutoimituksen varmuuden vuoksi vähän niin kuin lapsilla on tapana tehdä opetellessaan laskemaan. Otin vuosikalenterin ja osoitin sormellani päivämäärää 25.3.2014. Etenin järjestelmällisesti sormellani seuraavaan ja taas seuraavaan päivään lausuen samalla ääneen luvut yhdestä sataanseitsemäänkymmeneenkolmeen.

 

Kehotin virkamiestä kokeilemaan samaa ja vannotin sen olevan ihan helppoa.

Hänellä vain oli ollut käytössään paljon kehittyneempi ja nopeampi tapa tehdä laskutoimitus. Koulutuksen siunaamia etuuksia. Hän kurottautui pöydän ääressä minua kohti ja aloitti:

”Katsos kun tämä sinun rangaistuksesi on 5kk ja 23vrk. Saat sen tuloksen kun jaat 173 kolmellakymmenellä. Saat tulokseksi kuukaudet, eli 5,766666666666667. Eli nyt sinulla on 5 täyttä kuukautta ja rapiat. Sitten kun kerrot sen vajaan kuukauden kolmellakymmenellä, saat vuorokaudet, eli 23,00000000000001. Pannaan tasan 23 sun hyväksi.”

Ilmoitin tässä hienostuneessa kaavassa olevan yksi pienen pieni epäkohta: Ne perhanan kuukaudet joissa on 31 päivää. Huomioni ei saanut vastakaikua, emmekä vieläkään ole yhtä mieltä rangaistuksen päättymispäivästä.

Päätin jättää tästä seuraavan kädenväännön sinne syyskuun loppumetreille, ihan vain huvikseni.

 

Jos vapaudenriistoa halutaan harjoittaa järjestelmällisesti, tulisi se tehdä edes ammattimaisesti.

Olen mielestäni ansainnut edes sen verran.

Ei voi olla niin, että valvojasta riippuen piirretään viivoja veteen ja vedetään hatusta mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Ainoa perustelu toiminnan epäjohdonmukaisuuteen on ollut kokemuksen puute. Ei ole kuulemma normaalia, että tavallinen veroja maksava työssä käyvä ihminen suorittaa valvontarangaistusta ja näin ollen samojen sääntöjen soveltaminen kaikkiin on hankalaa.

Miksi esimerkiksi rattijuopumuksesta tuomitun kohtelu tulisi edes olla erilaista mielipidevankiin verrattuna, kävi hän sitten töissä tai suoritti pakollisen kymmenen tunnin viikottaisen toiminnan vaikka haravoimalla pihaansa?

Eikö hänellä silti tulisi olla oikeus harrastaa samoja asioita ilman moisia ennakkoluuloja?

Ehkä säännöt ovatkin jo olemassa, mutta juuri nämä ennakkoluulot tukahduttavat ne?

Minulle se ainakin aiheutti lähinnä kiusallisia tuntemuksia, kun ensimmäisistä tapaamisista lähtien olin ”helppo” tai ”normaali” tapaus, jonka suhteen voi olla hieman luova.

 

Ehkä osasin kysyä oikeita kysymyksiä tai kyseenalaistaa tiettyjä epäkohtia, mutta ei saisi kuitenkaan olla niin, että kohtelu määräytyy sosiaalisen aseman tai rikoksen laadun perusteella.

Aivan kuin totaalikieltäytymisestä tuomittavan ehdottoman vankeusrangaistuksenkaan ei tulisi olla mahdollinen iän, sukupuolen, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Mutta se on.

Yksi asia on kuitenkin varma. Totaalikieltäytyjien määrä on kasvussa ja rangaistuksia jaetaan enemmän kuin koskaan. Tulee vielä piste, jolloin asialle on pakko tehdä jotain. Ongelman paisuessa on pakko reagoida. 

 

Siksi kannan pantaani toiveikkaana.