Niin, tuskin ne varusmiehet siellä kasarmilla ilman syytä ole. Puolustusvoimien tärkein tehtävä on ylläpitää rauhaa tuottamalla uskottava puolustus. Sitä kun länsimaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa rauhan aikana asuneet eivät aina ymmärrä. Niin kauan kuin emme ole Natossa, on asevelvollisuusarmeija järkevin ratkaisu. Joskus yksilöiden kannattaa luopua vapaudestaa pieneksi hetkeksi, tuottaen koko populaatiolle lisäarvoa: oli se sitten ylläpitämällä rauhaa tai vaikka opiskelemalla muita yhteiskunnallisia valmiuksia, kuten ympäristökatastrofin seuraamusten hoitamista. Kotona istuminen ei kyllä ketään palvele. Ihmiset elävät jossain onnellisuuskuplassa luullen, että sotia ei ole tai sellainen ei ole mahdollista. Siinä vaiheessa se vapaus vasta kortilla onkin kun luovumme uskottavasta puolustuksesta. Toki minunkin puolesta asevelvollisuusarmeijasta voidaan luopua, mutta se vasta kalliiksi tuleekin.
Osa 3 - Hämäräbisneksiä
Virkamies sen itse sanoi. Tukipartion edustajan kysyessä jäljellä olevaa rangaistusaikaani, vastasin 153 vuorokautta ja lisäsin, että kyllä se siitä vähenee pikkuhiljaa.
”Mitä valtioon tulee en pitäisi mitään itsestäänselvänä, varsinkaan mitä tulee tähän meidän pikku laitokseen. Se on kaikkein pahin. Kiitos ja näkemiin. Pärjäile.”
Olin huvittunut. Ikään kuin hän olisi ollut hengessä mukana manaamassa koko touhua.
Minusta on tullut suositumpi. Se on tapahtunut ajan myötä.
Suositumpi tarkoittaa tässä asiayhteydessä valvotumpaa. Aluksi ei tapahtunut mitään, kunnes poikkesin normaalirytmistä. Olen käyttänyt kaiken vapaa-aikani viimeiseen minuuttiin kunnes viikko sitten jäin kotiin johtuen sovitun menon peruuntumisesta. Tämän johdosta sain soiton valvontapartiolta. He olivat kovin kiinnostuneita kotiin jäämisestäni. Olihan sunnuntaipäivä ja se on tavallisesti ollutkin allekirjoittaneelle se päivä viikosta, kun ei tee mieli juuri eväänsä liikauttaa. Paitsi nykyisin, sattuneesta syystä.
Partio saapui tarkastamaan vireystasoni ja lipuivat oveni eteen tummansinisellä jo niin tutunnäköisellä pakettiautolla ja pyysivät hyppäämään jousille. Ensin kuulumiset, sen jälkeen pitkä puhallus. Tuloksen selvittyä voisin vannoa nähneeni heidän kasvoillaan kovalla työllä peitellyn pettymyksen häivähdyksen.
”Oltiin tässä aika varmoja kollegan kanssa kotiinjäämisen johtuneen herran vallitsevasta ajokunnosta, tai siis sen puutteesta. Sulla kun on ollut tapana lähteä ulos ovesta minuutilleen ja käyttää kaikki vapaa-aika mitä vain aikataulu sallii. Tästä syystä ajateltiin että jotain hämärää tässä täytyy olla.”
Logiikka se on tuokin. En voinut loukkaantua siitä että virkamiehet suorittavat heidän toimenkuvansa mukaisia työtehtäviään. En vain tiennyt sen toimenkuvan sisältävän näin syvää analyysiä käyttäytymisestäni enkä varsinkaan ollut lainkaan vakuuttunut siitä hienovaraisuudesta, jolla he nämä ajatukset kanssani jakoivat.
Seuraava kohtaaminen antoi odottaa itseään pitkälle perjantai-iltapäivään. Olin toimistolla kun puhelin soi. Puhelimeni näytöllä vilkkui jälleen ESRA Tukipartio (Etelä-Suomen Rangaistusalue).
”Oletko toimistolla? Tulepa käväisemään ulkona.”
Jos jostain pitää tunnustusta antaa, on se tukipartion sinnikkäät yritykset hoitaa tehtävänsä mahdollisimman huomaamattomasti. Tässä tapauksessa se ei vain riittänyt.
Tullessani takaisin sisään esimieheni kysyi hämäräbisneksistäni.
”Ensin sinulla soi puhelin ja poistut vähin äänin ulos. Katselin ikkunasta että poliisi vai tulliko se pihalle ajaa. Ikkuna aukeaa, vaihdat muutaman sanan ja he poistuvat paikalta. Ellen ihan väärin nähnyt, saattoi jokin tavara myös vaihtaa omistajaa.”
Vastasin hämäräbisneksien olevan juuri oikea sana omituiselle toiminnalleni, mutten valottanut asiaa sen enempää. En varsinkaan sitä, että tuo omistajaa vaihtanut tavara oli alkometri johon olin juuri puhaltanut.
Rangaistukseni ei ole salaista tietoa, en vain ole siitä sen suurempaa meteliä nostanut ellei se ole ollut välttämätöntä. Toisaalta olen leikitellyt ajatuksella aloittaa töissä jokainen lauseeni ponnekkaasti: ”Sanon tämän sinulle nyt yrityksemme ainoana mielipidevankina.”
En kuitenkaan ole vielä tarpeeksi vakuuttunut sen painoarvosta tai uskottavuudesta.
Olen painiskellut ylipäätään koko rangaistuksen uskottavuuden kanssa.
Miksi vankeusrangaistuksia jaetaan? Mitä sillä pyritään saavuttamaan?
Rangaistuksen tarkoitusperiä tarkasteltaessa huomaan täyttäväni niistä vain yhden.
Rangaistuksia jaetaan pääsääntöisesti viidestä eri syystä:
1. Syylliselle tarjotaan mahdollisuus hyvittää tekonsa.
-Minusta ei tunnu alkuunkaan siltä että hyvittäisin paraikaa tekojani, päinvastoin. MINÄ vaadin hyvitystä vankeusrangaistuksesta joka minulle tuomittiin vakaumukseni ja mielipiteideni perusteella.
2. Uhrille tarjotaan hyvitys, jolla osoitetaan oikeudenmukaisuuden toteutuminen.
-Minkä hyvityksen uhri voisi minulta saada? Realisoituuko hyvitys Suomelle kun olen kakkuni lusinut? Toteutuiko oikeudenmukaisuus saadessani rangaistuksen?
Olisiko se toteutunut siinäkin tilanteessa että asuisin pysyvästi Ahvenanmaalla tai kuulusin uskonnolliselta vakaumukseltani Jehovan todistajiin? Lain mukaan olisi.
3. Yritys muuttaa syyllistä paremmaksi ihmiseksi.
-Tämä yritys ei tällä kertaa onnistunut. On itse asiassa hieman poljettu olo, surullinen jopa.
4. Suojella yhteiskuntaa sen vaarallisilta jäseniltä.
-En omista edes kärpäslätkää.
5. Toimia pelotteena ja ennaltaehkäisyn välineenä.
-Pelotteena ja ennaltaehkäisyn välineenä. Siinä se on. Olen pannassa koska olen varoittava esimerkki, se on yleisen järjestyksen järkkymisen ennaltaehkäisyä.
Rangaistuksen yhteiskunnallinen merkitys rajoittuu vain ja ainoastaan asevelvollisuuslain ylläpitämiseen. Ei ole mitään yleistä asevelvollisuutta jos siitä ei rangaista. Se on tapa pitää järjestelmä pystyssä.
Tuenko minäkin siis järjestelmää? Ainakin olen osa sitä, halusin tai en.
En ole parantanut tapojani, mutta rauha on maassa.
Tätä rikosta en voi koskaan uusia.
Olen projektiluontoinen ongelma.
Aihe: Osa 3 - Hämäräbisneksiä
Pvm: 09.05.2014
kirjoittanut: Tervemenoa tutustumaan sotaa käyviin maihin
Aihe: Rauhan ajan onnellisuuskupla
Pvm: 09.05.2014
kirjoittanut: Pannassa
Aihe: Vast:Rauhan ajan onnellisuuskupla
Tuo on kyllä erinomaisen hyvä pointti mitä sanoit muista yhteiskunnallisista valmiuksista. On aivan totta, että jotain yleishyödyllistä voisi aivan hyvin tarjota. Se voisi olla jotain johon kaikki osallistuisivat, toisin sanoen varteenotettava vaihtoehto nykyisen järjestelmän rinnalle.
Tällä tavallahan ei mikään osapuoli hyödy, päinvastoin.
Pvm: 08.05.2014
kirjoittanut: Pannassa
Aihe: Kiitos kommenteista
Minulle ei ollut suoraselkäisin teko osallistua järjestelmään jota pidän epätasa-arvoisena. Itsekkäänäkään en henkilökohtaisesti tekoani pidä. Helpommallakin olisin aivan varmasti päässyt hankkimalla vapautuksen koko hommasta vähin äänin.
On myös ikävää jos kirjoitukseni ovat antaneet sen kuvan, että marisen enkä ole mihinkään tyytyväinen, se ei ole ollut tarkoitukseni. Vapaudenhan tämä kyllä vie, mutta se on teon seuraus.
Mitä kommenttiisi tuottavuudesta tulee, käyn sallitun maksimin, 50h viikossa töissä.
Olet aivan oikeassa, että asioihin voi vaikuttaa monella tavalla. Minä koin parhaaksi tavaksi vaikuttaa osoittamalla järjestelmän epäkohdat konkreettisesti.
Kiitos kommenteistasi.
Pvm: 08.05.2014
kirjoittanut: Eräs nainen
Aihe: Suomella on tähän varaa.
Tsemppiä! Tuot esiin yhtä pahimmista tasa-arvo-ongelmista Suomessa.
Pvm: 08.05.2014
kirjoittanut: Nimim. Yhyy, en pääse elokuviin
Aihe: Vakaumuksesta
Hei,
kiitos mielenkiintoisesta blogista. Oli pakko kommentoida, sillä minulla on vaikeuksia ymmärtää perusteluitasi valinnallesi: toisaalta vannot lain nimeen ja pidät maanpuolustusta kannatettavana. Lisäksi kerrot kunnioittavasi voimassa olevaa lainsäädäntöä. Rivien välistä jää tunnelma, että edustat vain itsekästä sukupolvea, joka haluaa mennä sieltä mistä aita on matalin. Perustelusi ontuvat - mielestäni melko pahasti. Kieltäydyt palveluksesta, koska se ei ole tasa-arvoinen? Suoraselkäisintä olisi mielestäni ollut suorittaa joko varusmiespalvelus tai siviilipalvelus - lakia kunnioittaen ja samalla ajaa lakiin muutosta muilla keinoin. Olen kanssasi samaa mieltä, että järjestelmässä on jonkin verran viilattavaa tasa-arvon suhteen. Onneksi asenneilmapiiri on muuttamassa maanpuolustustamme järkevämpään suuntaan ja eiköhöhän Nato-jäsenyyskin kolkuttele oven takana. Tuntuu vain jotenkin kohtuuttomalta miten joku kehtaa marista siitä, että joutuu kulkemaan 173 päivää panta jalassa kotona maaten, bänditreeneissä käyden - samaan aikaan muiden tehdessä yhteiskuntaamme enemmän tai vähemmän kehittävää toimintaa. Niin, kai se maailma bänditreeneissäkin paranee. Itsekästä omaan napaan tuijottamista sanoisin. Asioita voi edistää ja muuttaa monella tavalla. Tai verhoutua epäoikeudenmukaisuuden kaapuun ja luimia häntä koipien välissä. Suomessa asiat tuntuu olevaan aivan liian hyvin.
Pvm: 08.05.2014
kirjoittanut: "marisija"
Aihe: Vast:Vakaumuksesta
Minun ymmärtääkseni hän on kyllä työssäkäyvä ihminen...
Pvm: 08.05.2014
kirjoittanut: Suvi
Aihe: Vast:Vakaumuksesta
Kommentistasi näkyy, että et selvästikään ymmärrä, kuinka vakava vapaudenriisto ja siten raskas rangaistus valvontarangaistus on. Se ei ole todellakaan mitenkään helppo tie.
Ja syitä tuon tien valitsemiseen on lukuisia. Mikään yleinen syy ei todellakaan ole "itsekkyys". Voisin väittää melkeinpä päinvastoin: totaalikieltäytyjät luopuvat vapaudestaan muuttaakseen epätasa-arvoista ja epäoikeudenmukaista järjestelmää tulevia sukupolvia ajatellen. Siviilipalveluksen suorittaja taas eräällä lailla hyväksyy järjestelmän astuessaan osaksi sitä. En kuitenkaan luonnollisesti halua mitenkään väheksyä sivareita: kuten sanottu, totaalikieltäytyminen ei ole helppo juttu eikä kaikkia varten.
Tsemppiä blogin pitäjälle!
Pvm: 08.05.2014
kirjoittanut: Symbiatch
Aihe: Vast:Vakaumuksesta
Se, että henkilö käy töissä, maksaa verot jne on huomattavasti hyödyllisempää toimintaa kuin se, että makaa verovaroilla ylläpidettynä armeijassa, ampuen sikakalliita ammuksia, hidastaen ammatillista kehitystään ja hyödyttäen valtiota käytännössä ei mitenkään. Vai pystytkö jotenkin perustelemaan toisin?
Pvm: 09.05.2014
kirjoittanut: Anomuumi
Aihe: Vast:Vakaumuksesta
Totaalikieltäytymistä ja pantarangaistusta voi tarkastella Kantin moraalisen imperativiin kautta: mitä, jos toiminnasta tulisi yleinen laki, tai kaikki muut toimisivat samoin?
Jos yksikin miesikäluokka kieltäytyisi asepalveluksesta, loppuisi nykymuotoinen asevelvollisuus välittömästi. Oikeusviranomaisilla - puhumattakaan rikosseuraamusviranomaisista - ei yksinkertaisesti olisi aikaa rangaista muutaman tuhannen ihmisen populaatiota, jonka suurin rikos on mieheksi syntyminen.
Tässä mielessä totaalikieltäytyminen - toissijaisesti vapautuksen hankkiminen keksityin perustein - on paras keino vastustaa nykyjärjestelmää.