Osa 6 - Yhdenvertaisuuden raunioilla

Nyt se on ohi. Mitäkö mietin?

Päällimmäisenä on varmastikin edelleen hölmistyneisyys. Mietin, oliko tämä kaikki oikeudenmukaista. Mietin, kohdellaanko ihmisiä tasavertaisesti. Mietin, olenko ansainnut kaikki ne kommentit vapaamatkustamisesta, petturuudesta ja isänmaattomuudesta.

Ennen kaikkea mietin, miksi minut vangittiin, mutta naapurin Pekkaa ei? Hän uskoo Jehovaan. Hän edustaa kolmanneksi suurinta uskontoa Suomessa, mutta juuri se hänen oppinsa Jumalasta erottaa hänet joukosta. Hän on ansainnut erityisasemansa. Sotiminen ei sovi hänen maailmankuvaansa. Minun maailmankuvani vie minut jonnekin aivan muualle.

Mietin, miksi minut vangittiin, mutta kihlattuani ei. Hän edustaa vastakkaista sukupuolta, joka on tavallaan kykenevä samoihin asioihin maanpuolustuksellisesti, mutta vain siinä määrin, että hän saa vapaaehtoisesti valita. Samalla hänen roolinsa kotiäitinä korostuu. Pieni vauva syntyy marraskuussa. Joku tokaisi jo keskustelupalstoillakin, että "kuinka tuo pelle kehtaa vielä lisääntyä, saatanan petturi." Joka tapauksessa se kuittaa maanpuolustuksen. Vain mies on kykenevä olemaan velvollinen, nainen kun kykenee päättämään itse. Näin ollen miesten rooli päätöksentekijänä ja vastuunkantajana on valmis. Tehdään saman tien naisten eurosta 0,10 euroa. Ei kun hetkinen, siitähän nousisi haloo. Kyllä naiset osaavat päättää. Ja olla mukana. Kunhan se on vapaaehtoista. Menee aika vaikeaksi.

Mietin, miksi minut vangittiin, mutta ystävääni Repeä ei. Hän asuu Ahvenanmaalla. Siellä on tosi kivoja pyöräteitä ja ilmastokin on lauhkeampi. Siellä asuu hänen lisäkseen 28 899 muutakin. Siellä on yksi kaupunki ja itsehallinto, joka sanoo itsensä kokonaan irti tämänkaltaisesta toiminnasta. Tontteja on vain niin pirun hankala saada.

Mietin, miksi minut vangittiin, mutta koulukaveriani Kerkkoa ei. Hän poltti kannabista. Puolustusvoimat vapautti hänet palveluksesta. Olisi itsekin pitänyt aloittaa aikanaan.

Mietin, miksi minut vangittiin, mutta ystävääni Pertsaa ei. Hän piti donitseista. Hän ei ollut mikään valtaisa, hieman tanakka vain. Sanoi, ettei jaksa juosta, ja homma oli sillä selvä.

Mietin, miksi minut vangittiin, mutta enoani Maraa ei. Hän oli koulussa kova urheilemaan, pääsi ihan olympiatasolle asti. Hän oli kaikessa urheilullisuudessaan suurempi voimavara ja jonkinlainen itseisarvo, joten hänet päätettiin vapauttaa palveluksesta. Siitä viikosta, jonka hän vietti kasarmilla, tehtiin tosi-tv -sarja. Hän osallistuu itsenäisyyspäivän vastaanotolle tulevana joulukuuna jo kolmatta kertaa.

Mietin, miksi minä sain kuulla niin paljon kritiikkiä ja miksi juuri minun tulee puolustella tekemisiäni mahdollisimman järkevin ja kattavin perusteluin. Pekan, kihlattuni, Repen, Kerkon, Pertsan tai Maran ei tarvitse. 

Mietin mielipiteen hintaa. Se on aika kova.

Järjestelmä tuntuu toimivan ja kaikki on hallinnassa. Koska Venäjä. Koska Nato. Koska synnytys. Koska velvollisuus.

Ei tästä tilanteesta kukaan voittajana poistu. Teemme lähes joka vuosi uusia turvallisuusselvityksiä ja tulemme joka kerta samaan lopputulokseen. Maailma on muuttunut, mutta Suomi ei näe tarvetta muuttua sen mukana. Annamme velvollisuusmörön olla rauhassa yhdenvertaisuuden kustannuksella.

Meitä pelottaa käsitellä asiaa avoimesti ja kattavasti ja koemme helpommaksi langettaa epäkohtiin tarttuville vankeusrangaistuksia. 

Kiitos mielenkiinnostanne aihetta kohtaan ja jatkakaamme keskustelua tuloksellisemmalla tasolla jatkossa.

Hyvää yötä.