Olen nainen. Olen synnyttänyt - Olen äiti. Olen yrittäjä. Olen tavallinen kansalainen. Tai luulin, että olen, mutta ilmeisesti olen harvinaisuus. Olen nainen jonka mielestä nykyinen tasa-arvo ei ole todellista tasa-arvoa . Feminismi kukoistaa ja naiset vaativat itselleen etuuksia ja oikeuksia ilman lisääntyviä velvollisuuksia. Kuinka usein olet kuullut että maskulistit ovat jollain asialla? Ei sellaista käsitettä ole yleispuheessa. Piti ihan tarkistaa onko tuommosta sanaa edes olemassa, oli se, taivutusmuodosta en ole ihan varma. Onko esimerkiksi se tasa-arvoa, että erilaisiin tehtäviin pitää valita tietty kiintiö naisia, vaikka paljon pätevämpiä miehiä olisi tehtävään tarjolla, onko se todella jonkin yrityksen, yhteisön tai yhteiskunnan etu? No, tämä vain esimerkkinä. Puhumattakaan siitä että miesten (tai siis ne miehet, jotka eivät omaa erityisosaamista jossakin lajissa, ole lihavia tai muuten vain vetoa psyykkiseen tilaan tms.) tulee suorittaa vähintään puolen vuoden metsäretki, halusi tai ei. Toki äärettömän hyvään ja tarpeelliseen tarkoitukseen. Mutta eikö olisi tasa-arvoa järjestää naisille joku vastaava pakote? Lottakoulu tms. Eikä pelkästään tasa-arvoa, vaan yhteistyötaitoja ja tiimihenkeä kehittävä koulutus, joka voisi pelastaa useita henkiä sodan sattuessa. Ja se nainen joka vetää taas hihasta synnytys-kortin, niin ole hyvä ja katso peiliin. Kysy itseltäsi, että juuriko valtio pakottaa sinut tekemään ne lapset synnyttämäänkin? Itse en syytä valtiota synnytyspakosta, vaan kiitän, että meillä on sellainen terveydenhoito joka myös synnytystuskissa auttaa, antaa kivunlievitystä ja seuraa sekä äidin että lapsen vointia. Tarvittaessa hoitaa sairasta lasta ja äitiä, toivottavasti myös isää. Ja olen onnellinen etuoikeudesta, että saan kantaa pientä elämää sisälläni ja synnyttää sen. Tätä biologista ominaisuutta ei valitettavasti voi antaa myös miehille, paljosta jäävät paitsi. Joka tapauksessa - Onnea sinulle vapaudesta!
Osa 5 - Taakka
Ymmärrän luomisen tuskan. Tai ainakin ymmärrän paremmin sen henkisen lukon, joka voi iskeä keneen tahansa. Kyllä, annoin haastattelun, tai oikeastaan kaksi. Tiesin palautetta seuraavan, mutta sen käsitteleminen olikin sitten astetta hankalampaa. Vei aikansa lukea kaikki, pohtia kaikki, käydä ajatukset päässä läpi. Valmista ei ole tullut vieläkään, enkä ihan saa kokonaisuudesta otetta.
Osasin odottaakin palautetta, itsehän minä sen valinnan tein antaa nuo haastattelut.
Tarkoitukseni olikin nostaa keskustelua aiheesta, joka tuntuu herättävän niin kovasti tunteita ja olevan jollain abstraktilla tavalla koskematon, pyhä. Nostinkin.
Tekisinkö sen uudestaan? Todennäköisesti en, huomattuani mitä se käytännössä tarkoittaa.
Mistä se kaikki vihamielisyys sitten oikein kumpuaa? Vai onko se pelkkää huutelua?
Sini Saarelaa on haukuttu ties miksi siitä asti kun ensimmäinen uutinen Greenpeacen tempauksesta sai päivänvalon. Huolimatta siitä, onko se enemmistön mielipide vai ei, hän ei käyttänyt väkivaltaa saavuttaakseen huomiota päämäärälleen, eikä vahingoittanut ketään henkilökohtaisesti. Kohteeksi joutunut yhtiö ei varmasti tempauksesta kovasti innostunut, mutta ainakaan kukaan täällä rakkaassa kotimaassa ei joutunut kärsimään, lukuunottamatta valtiovallan kiusallisia poliittisia kahvipöytäkeskusteluja venäläisten virkamiesten kanssa.
Toteutuksesta voi olla montaa mieltä ja ehkä siinä on parantamisen varaa rutkastikin, mutta uskallan silti väittää kyseisten keinojen olevan tehokkaampia keskustelun herättäjiä kuin puolueettomat olankohautukset.
Palautteen ja kommenttien määrä yllätti minut täysin. Kiitos rohkaisevista palautteista ja pahoittelut heille, joille en ehtinyt vastaamaan, viestejä tuli niin paljon ettei se yksinkertaisesti ollut mahdollista. Kiitos myös asiallisista vasta-argumenteista.
Kihlattuni kehotti jättämään keskustelupalstat lukematta. Jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka joskus pitäisi kuunnella tarkemmin. Uskoa, että sieltähän ne viisauden sanat yleensä tulevat.
Ymmärrän, että aihe herättää tunteita. Niin herättää minussakin. Niitä iltoja, jotka olen viettänyt aiheesta kättä vääntäen veljeni kanssa, on muistoissani monia. Silti hän on aina kunnioittanut mielipiteitäni. Ei siksi, että hän on veljeni, vaan siksi, että hän näkee kokonaisuuden, osaa asettua eri osapuolten saappaisiin. Se on ominaisuus, jonka olen häneltä oppinut, hedelmällisen ja aikaansaavan keskustelun lähtökohta. Ihailen sitä piirrettä, kuinka hän osaa tasapainotella rationaalisen ja tunnepohjaisen ajattelun välillä ja ottaa huomioon kaikki näkökulmat, avoimin mielin. Kyse on siis vuorovaikutustaidoista, enemmän kuin mistään muusta.
Olen rapiat 9000 kommenttia ja palautetta viisaampi, mutta olo ei ole sen mukainen.
Allekirjoittaneen käsitys vuorovaikutustaidoista ei ole tämän suuntainen:
”Tuollaiset ihmiset ovat häpeäksi. Tee osuutesi äläkä marise.”
”Toivottavasti tyyppi ei odota yhteiskunnalta mitään palveluksia, kun ei voi paria kuukautta palvella yhteiskuntaakaan. Epäilen tosin, että terveydenhoito, asumistuet jne. otetaan hanakasti vastaan laittamatta itse tikkua ristiin.
Sivarit jotka tiedän, ovat erittäin itsekkäitä tyyppejä. Vaativat kaikkea mutta heiltä on turha odottaa mitään.”
”Toivottavasti ei ylitä suojatietä kun meikäläinen on ratissa, voi käydä huonosti.”
”Minun työpaikkaani on turha tulla työpaikkaa kyselemään, jos sotilasarvona on sivari tai varsinkin totaalitieltäytyjä. Näin ollaan työkavereiden kanssa porukalla sovittu.
Meillä jokaisella on oikeutemme ja velvollisuutemme, vapaamatkustajat ei suosiota saa.”
”Kehtaakin vielä valittaa, kun on itse öykkäröinyt itsensä tuohon tilanteeseen.”
”Minusta tuo "koiranpanta" on aivan liian pieni seuraamus.”
”Suomessa rupeaa olemaan todella paljon muutenkin näitä hyypiöitä, jotka eivät ole valmiita tekemään mitään yhteiskunnan hyväksi, mutta vaativat yhteiskunnalta kaikkea mahdollista vastiikkettomasti, eli asenne on yksinkertaisesti tämä: minulla on vain oikeuksia, ei vastuuta. Toivon, että rangaistukset kovenevat kunnolla, pallo jalkaan ja jalkakäytäviä lakaisemaan.”
”Totaalinen kieltäytyminen yhteisen yhteiskunnan palvelemisesta tulee olla rangaistavaa.
Vankilaa parempi ratkaisu olisi se, että yhteiskunta kieltäisi kaikki palvelut ja tuen tällaiselta vapaamatkustajalta.
Eli ei muuta seurausta, kuin passi pois ja palvelut nollaan.
Se on reilua puolin ja toisin, kumpikaan osapuoli ei anna toiselle MITÄÄN.
Reilua olisi, että vuoden päästä olisi anomuksesta mahdollisuus saada yhteiskunnan jäsenyys takaisin suorittamalla varusmiespalvelus.”
”Nykymeininkinä lietsoo homohehkutus, sinullakin olisi ollut vaihtoehto sukupuolenvaihtoon sillä naisten ei tarvitse suorittaa pantarangaistusta. ”
Niinpä niin. Pekurisenkin suostui teloittamaan vasta kolmas tehtävään määrätty varusmies.
Eli kyllä ne mielipiteet ovat aina jakautuneet. Sainhan minä paljon tietenkin myös kannustusta, suuri kiitos siitä.
Silti ehkä suurimman puistatuksen sai aikaan länsiväylässä julkaistu mielipidekirjoitus, jossa tasa-arvo-ongelma kuitattiin nuorten naisten vaikeuksilla työelämässä.
Eli elämme absoluuttisessa kompensaatiossa, jossa eri osapuolten tasa-arvo-ongelmat nokittelevat ja hakevat harmoniaa? Myönnämme ongelman, mutta emme ryhdy minäänlaisiin toimiin sen korjaamiseksi, koska toinenkin osapuoli kärsii? Jos nuori nainen kärsii epätasa-arvoisesta kohtelusta työelämässä, se asia on korjattava. Aivan niin kuin miehen asema absoluuttisena ja orjuutettuna maanpuolustuksen ilmentymänä on korjattavana. Vai onko?
Sain vastakkaiselta sukupuolelta jonkin verran yllättävänkin agressiivista palautetta:
”Koita vittu synnyttää saatanan hintti ja äijä lähtee kävelee ja jäät yksin muksujen kanssa ja vielä pitäis saatana maksaa sun kaltasten lusimiset.”
”Kärsi itte synnytyskivut ja rupee sen jälkeen puhumaan tasa-arvosta.”
Eli puhummeko me nyt biologiasta vai ihmisoikeuksista? Sinä päivänä kun naisilla on valtion määräämä pakkosynnytys, nousen barrikadeille.
Sitä odotellessa on tasapuolisuuden nimissä järjestettävä synnytyskutsunnat: Jos et aio synnyttää, valtio määrää sinut kuuden kuukauden pakkotyöhön vanhustenhoitoon. Ei kuulosta kovin toimivalta, eihän?
Lähtökohtaisesti minulle ei ihan aukea se logiikka, jonka perusteella tekemäni päätökset heikentävät muiden kansalaisten asemaa, koska päämääräni on juuri päinvastainen. Maanpuolustus täytyy järjestää, mutta sen kritisointi on kiellettyä, eikä sen rakenteisiin tai perimmäsiin periaatteisiin saa koskea. Se on ollut etuoikeutettu kunnia jo vuosikymmeniä. Silti se on velvollisuus. Mutta kunnioitettava sellainen, ja vain harvoille suotu. Kuitenkin puheet siitä, että en antaisi yhteiskunnalle mitään, vetävät aika hiljaiseksi. Mutta ei siitä sen enempää.
Jos tarkoitusperäni olisivat itsekkäät, olisinhan minä hakenut sen kuuluisan vapautuksen.
Tällä tavalla toimimalla olisin epäilemättä saavuttanut myös yhteiskunnan hyväksynnän.
Valitettavasti palautteen perusteella tuntuu siltä, että tuon hyväksynnän saavuttaa ainoastaan sotilaspassilla, uskonnollisella vakaumuksella tai sukupuolella. Asevelvollisuus on sellainen velvollisuusmörkö, etten ole mihinkään vastaavaan koskaan törmännyt.
Sitä ei saa eikä pidä kyseenalaistaa. Ei edes tapaa, jolla se toteutetaan.
Tässä kohtaa mieleni harhailee väistämättä ajatukseen, joka on joka kantilta katsottuna pelottava:
Olemmeko olemassa valtiota varten vai toisinpäin?
Yhteiset pelisäännöt pitää olla ja yleinen järjestys on kaikkien etu, mutta nehän ovat asioita, jotka lähtevät meistä itsestämme. Tarvitsemmeko me valtiota jakamaan mielipuolisia velvoitteita, jotta saisimme rajamme pidettyä turvattuina? Silti kyseenalaistamme lähestulkoon kaiken, mitä politiikan saralla tapahtuu.
Yksi aihe pysyy pyhänä.
Edelleen, varsinkin me miehet, olemme näin kärjistetysti sanottuna, olemassa valtiota varten. Valtio pidättää oikeutensa koskemattomuuteemme tai vakaumukseemme, rangaistuksen uhalla. Miksi tämä on enemmistön mielestä ihan täysin hyväksyttävää? Siksikö että se on aina ollut niin?
Periaate on sama kuin vaikkapa veroilmoituksen täyttämisessä. Jos valtio on niin pyhä ja olemme olemassa sitä varten, miksi kilometrikorvauksien viilaaminen tai perusteeton työhuoneen verovähennyksen tekeminen ei herätä paheksuntaa, vaan lähinnä hauskan kahvitaukokeskustelun työpaikalla?
Sehän on törkeää valtiolta varastamista, ja kaikilta muilta pois. Pois lapsiemme päivähoidosta, vanhustemme hoivapalveluista, kirjastoista, koulutuksesta, sinun ja minun oikeuksista.
Ei se haittaa, kaikkihan sitä tekee.
Muistan taannoisen A-studion kirkollisen homoillan, jonka ansiosta lähti liikkeelle todellinen evankelis-luterilaisten irtsianoutumisten vyöry. Pidin sitä äärimmäisen positiviisena ajattelevien ihmisten riemuvoittona, että suhtautuminen kirkon kantaan oli sellainen kuin se oli. Kansa äänesti jaloillaan. Kyseenalaistimme massoittain ”koti, uskonto ja isänmaa” -ajattelumallin, ainakin kolmanneksen siitä.
Ehkä se, mitä yritän tässä henkilökohtaisesti tuoda eniten esille, on, että koen olevani muut ihmiset huomioon ottava, ihan tavallinen kansalainen, joka vain ei ymmärrä, millä ihmeen mandaatilla valtio voi päättää siitä, että miehinen sukupuoleni on velvollinen palvelemaan sokeasti valtiovaltaa kyseenalaistamatta järjestelmän epäkohtia? Korostan edelleen, että olen täysin valmis osallistumaan tasavertaisen järjestelmän hyväksi.
Oli miten oli, keskustelua todellakin kaivataan. Kannanottoja kaivataan. Perusteltuja argumentteja kaivataan.
Aloitetaanko kuitenkin siitä, ettei enää kirjoitella tänne blogin sivuille niitä ”kermaperse hintti” -kommentteja, jookosta?
Keskustellaan mieluummin asiasta, se on tosiaankin keskustelun arvoinen.
Nyt kun olen saanut tämän pois harteiltani, voin palata arkiseen kirjoitteluuni. Minulla on monta viikkoa kiinni otettavaa.
Kiitos tuestanne myllerryksen keskellä, olette tärkeitä:
Susanna, Roni Westerling, Jarmo, Nina, Mikko, Sami M., Sami S., Ville Pikkarainen, Jari Koivunoksa, Olli Laitila, Tuomas Makkonen, Isä, ja Äiti.
Kiitos yhteydenotoistanne ja mielenkiinnostanne:
Aseistakieltäytyjäliitto, ”Ohi On” -kampanja, Eetu Kylväjä, Anni Alentola, Jari Piiroinen, Jani Westerling, Esa Perttinen, Pekka Venäläinen, Perttu Venäläinen, Karoliina Karevaara, Jari Prittinen, Tuomo Oksala, Harri Keinänen, Satu Alho, Erkki Oksanen, Veera Aromaa, Kati Kuusela, Helge Väisänen, Elisa Korpinen, Matias, Selja, Esko Saari, Daniel Oja, Terho Kuusinen, Anni Ennekari, Tuomas Vaartela, Elias Hyvärinen ja te lukuisat muut, jotka lähetitte kannustavaa palautetta.
Yritän vielä ehtiä vastaamaan teille kaikille.
Kiitos kaikille myös negatiivisesta palautteesta, toivottavasti löydämme vielä yhteisen keskustelutaajuuden.
Kiitos Iltalehden ja Lehtiyhtymän mielenkiinnosta Anni Alentola ja Jari Prittinen.
Tukipartio: Kiitos teillekin hyvästä kohtelusta ja lämpimästä suhtautumisesta, olette hyviä työssänne.
-Peace-
Aihe: Osa 5 - Taakka
Pvm: 19.09.2014
kirjoittanut: Pannassa
Aihe: Vast:?
Kiitos viisaista sanoistasi ja hienoista näkökulmista! :) On aina mukavaa lukea kun ajatellaan kokonaisuutta avoimin mielin ja luodaan tervettä keskustelua.
Pvm: 11.09.2014
kirjoittanut: Kansalainen
Aihe: Pari kysymystä
Esitän silkasta mielenkiinnosta muutaman kysymyksen:
- Mitä ajattelit mahdollisena sodan aikana tehdä sillä välin kun muut suomalaiset osallistuvat maanpuolustustyöhön?
- Voisiko tuollaista "järjestelmän kritisointia" harrastaa hieman halvemmalla, eli esim. menemällä inttiin ja tekaisemalla itselleen keskeyttämiseen johtavan vaivan?
- Koetko olevasi täysin samassa asemassa asevelvollisten(intin suorittaneiden) kanssa; ts. Mikä on sinun perusteesi saada asua itsenäisessä Suomessa?
- Tiesitkö että sota ei tarkoita nykyään ihan samaa mitä koulussa sinulle syötettiin?
Rehellinen mielipiteeni: Oli aatemaailmasi mikä tahansa, en voi henkilökohtaisesti ymmärtää, miksei oman maansa turvallisuuden puolesta voi "uhrautua"? Teitä erilaisia nuoria ja huomiota hakevia kellaripoliitikkoja on Suomessa jo aivan liikaa...
-
Pvm: 18.09.2014
kirjoittanut: Pannassa
Aihe: Vast:Pari kysymystä
Terve,
-Tarkoitatko "muilla suomalaisilla" nyt sitä 230 000 miehen reserviä vai sitä vajaata puolta miljoonaa jotka maanpuolustustehtäviin koulutetaan, mutta joille ei löydy sijoituspaikkaa saati varusteita? Muut suomalaiset ovat käsitykseni mukaan prosentuaalisesti melkoisen pieni osa väestöstä. Mitä vapautuksen hakijat tekevät? Tai naiset? Tai jehovat? Tai vakavasti ylipainoiset? Tai päihdeongelmaiset?
-Järjestelmän kritisoinnista aiheutuvat kustannukset ovat suoraan valtion asettamista perusteettomista rangaistuksista johtuvia. Sen järjettömyydestähän tässä nimenomaan on kysymys. Edelleen tuo keskeyttämiseen johtavan vaivan hankkiminen ja ensimmäiseen kysymykseen vastaaminen ovat jälleen mielestäni toisensa koko lailla pois sulkevia. Kyse on nimenomaan siitä, että nämä tekaistut vapautukset ovat PALJON totaalikieltäytymistä suurempi ongelma, mutta ne eivät tilastoidu järjestelmän kritisoimisena, vaan terveydellisinä ongelmina, jolloin jälleen keskitytään vääriin asioihin.
Toisaalta asepalvelus lykkää työelämää tai opiskelua keskimäärin noin vuodella. Rangaistusta kärsiessäni olen kuitenkin jatkuvasti maksanut valtiolle veroja. 28 veroprosentilla en koe olevani valtiolle se menoerä, päinvastoin.
-Katso kohta yksi niistä "muista suomalaisista". Mikä on naisen peruste saada asua itsenäisessä Suomessa? Tai ahvenanmaalaisen? Tai narkomaanin? Tai ylipainoisen? Tai jehovan?
Onko sotilaspassi yhtä kuin oikeus asua itsenäisessä Suomessa?
-En ymmärrä kysymystä.
-Oman maan turvallisuuden puolustaminen on erittäin tärkeä asia, mutta tapa jolla se hoidetaan tällä hetkellä on väärä ja epäoikeudenmukainen. Huomion hakeminen on äärimmäisen tärkeää jos tavoitteena on herättää tervettä ja avointa keskustelua aiheesta. Valitettavasti emme ole siinä tilanteessa että se onnistuisi vielä. Minun arvomaailmaani ei kerta kaikkiaan mahdu se, että eri ihmisryhmiä vapautetaan tai rangaistaan mielipuolisesti sukupuolen, uskonnon, asuinpaikan tai minkään muun henkilökohtaisen ominaisuuden vuoksi.
Kiitos kommenteistasi.
Pvm: 11.07.2014
kirjoittanut: Keskeyttänyt
Aihe: Tsemppiä
Keskeytin armeijan itse hankitulla vapautuksella. Päin naamaa ei ole ollut kenelläkään pokkaa arvostella valintaani. Netin huutelut kannattaa jättää omaan arvoonsa. Koneen äärellä ihmiset tuntuvat unohtavan keskustelevansa toisen ihmisen kanssa. Hieno blogi ja jaksamisia!
Pvm: 25.06.2014
kirjoittanut: totaali
Aihe: Moikka!
On ollut kiva seurata blogiasi, sain myös itse tuomion tällä viikolla. 173 päivää tuli arestia. Rangaistus alkaa luultavasti syyskuun alussa, itse oletkin jo melkein vapautunut silloin.
Piti kysyä, että kertyykö valvontarangaistuksessa lomapäiviä samalla tavalla kuin avolla? Eli siis onko päiviä, jolloin saa liikkua vapaasti?
Aloin itsekin pitämään aseistakieltäytymisblogia osoitteessa totaaliblogi.org
Tsemppiä!
Pvm: 26.06.2014
kirjoittanut: Pannassa
Aihe: Vast:Moikka!
Kiva kuulla, että blogi on ollut mukavaa luettavaa. Valvontarangaistuksessa ei kerry lomapäiviä, eli siinä mielessä malli on erilainen vankilassa istumiseen verrattuna.
Täytyy käydä kurkkaamassa blogisi.
Tsemppiä!
Pvm: 24.06.2014
kirjoittanut: Josef
Aihe: Koita jaksaa
Olen lukenut blogiasi suurella mielenkiinnolla, koska se on minulle erittäin ajankohtainen - olen nimittäin palvelusta suorittava sivari. Mielipiteeni asevelvollisuudesta ovat aika lailla yksi yhteen kanssasi, mutta valitsin tämän vaihtoehdon (mikäli tässä yhteydessä voidaan edes puhua "valinnoista" ja "vaihtoehdoista").
Blogistasi olen saanut käsityksen, että olen päässyt vähemmällä kuin sinä, vaikka oma pestini onkin ollut ajallisesti pidempi. Tuntuu absurdilta, että niin moni ei näe asevelvollisuudessa mitään tasa-arvo-ongelmaa (tai jos näkeekin, pitää sitä silti välttämättömänä).
En oikein voi muuta kuin toivottaa jaksamista, mutta tarkoitan sitä koko sydämestäni. Onneksi elämä jatkuu tämän jälkeen.
Pvm: 19.06.2014
kirjoittanut: Tutkija Punavuoresta
Aihe: "Suhteellinen etu"
Löytyykö aggressiivisuuden taustalta suhteellisen edun ajatus?
Nuorten miesten pakkotyönä toteutettu asepalvelus on valtiolle edullista, sillä työstä ei makseta asiaankuuluvaa palkkaa. Maanpuolustuksen kustannukset on siis allokoitu tietyn demograafisen ihmisryhmän kannettaviksi. Tästä ratkaisusta hyötyvät:
(1) He, jotka ovat ase- tai siviilipalveluksensa suorittaneet
(2) He, joiden ei täydy suorittaa asepalvelusta (naiset).
Blogisi paljastaa ansiokkaasti järjestelmän absurdiuden. Tarkan naturalistinen kuvaus saa hienosti epäilemään koko systeemiä. Onko siis lainkaan ihme, että ao. "hyötyjäryhmät" kimmastuvat blogistasi?
Pvm: 22.06.2014
kirjoittanut: Pannassa
Aihe: Vast:"Suhteellinen etu"
Erittäin hyviä pointteja ja kommenttisi saivat miettimään asiaa jälleen uudelta kantilta. Kiitos!